perjantai 18. lokakuuta 2013

Vihdoinkin perjantai

Kukkuluuruu, struudelit! Taitaa olla taas aika päivitellä kuulumisia, täällä aika vaan häviää johonkin kun koko ajan on menossa.

Viime postauksessa kertomani orientaatiokurssi päättyi viime viikolla ja tällä viikolla alkoivat vihdoinkin varsinaiset kurssit. Ihan hyvä, että otin tuon orientaatiokurssin, sillä sitä kautta tuli hyvin luottamusta kielen käytön kanssa sekä mikä tärkeintä, uusia tuttavuuksia. Välillä tosin poltin lievästi sanoen käämit, kun käytiin läpi sellaisia kielioppijuttuja, joita en ole koskaan ennen tehnyt ja opettajan neuvot aiheesta rajoittuivat lähinnä siihen, miten tärkeää olisi ymmärtää kyseinen asia ja että sitä käytetään kuitenkin aika paljon. No shit, mutta voisi olla ihan reilua selittää sitä teoriaa vähän enemmän... Tunsin itseni tyhmäksi pikkulapseksi, kiitos siitä opettajalle. 

Ei se mitään, hyvin olen saanut pankkitilin ja kaikki muutkin asiat hoidettua saksaksi ilman  tuota subjunktiivin sujuvaa osaamista. Olen todella ylittänyt omat odotukseni kielen käytön suhteen ja juuri eilen pohdiskelin, miten jatkuvasti päivittäiset keskustelut helpottuvat eikä tarvitse enää miettiä joka ikistä asiaa vaan ne lauseet vain muodostuvat kuin itsestään kun avaan suuni. Ihan uskomattoman mahtava tunne! Välillä on tosin aivot ihan jumissa näiden kielten kanssa, etenkin silloin kun olen löytänyt itseni tilanteista, joissa puhun sekasin saksaa, englantia ja italiaa. Pääsin jopa puhumaan suomea yliopistolla, kun kävin siellä kirjautumassa tälle lukukaudelle. Sen lisäksi en olekaan muiden suomalaisten kanssa missään jutellut tänne StuStahan muutettuani ja muutenkin olen puhunut melkein pelkästään saksaa. Ruotsia olen päässyt puhumaan muutamaan otteeseen ja voi että se tuntuu niin koomisen helpolta saksan rinnalla.


Kuva olympiapuistosta, nättiä on!

Olen tosiaan hyvin onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin, sekä vaihtareihin että pariin paikalliseen. Yksin ei siis varsinaisesti tarvitse olla, sillä täällä StuStassa asuu kaksi hyvää kaveria. Tämän lisäksi minulle on yliopiston kautta järkätty Buddy, eli eräänlainen opiskelijatuutori, joka voi auttaa kaikissa yliopistoon liittyvissä asioissa. Tämä mulle valkattu tuutori sattuu myös opiskelemaan skandinavistiikkaa ja on lisäksi aivan älyttömän mukava, joten tulemme varmasti viihtymään hyvin yhdessä. Olimme tiistaina baarissa tämän buddyn ja muutaman muun skandinaavin kanssa katsomassa jalkapalloa (Ruotsi-Saksa), joten tuli taas saatua pieni annos pohjoismaisuuttakin elämään.

Syksyn kurssit alkoivat siis tällä viikolla, ja olen valinnut pääni menoksi seuraavanlaisia kursseja:
  • Language and thought, englanninkielinen seminaarikurssi jossa käsitellään kielen ja mielen yhteyttä. Miten eri kielissä ilmaistaan paikkaa, aikaa, tapaa yms. Vaikuttaa aivan tajuttoman mielenkiintoiselta ja tulee varmasti olemaan antoisa kurssi.
  • Jonas Gardellia käsittelevä ns. harjoituskurssi. Kurssilla käsitellään siis tämän ruotsalaisen kirjailijan teoksia. Vaikuttaa myös lupaavalta ja ihanaa saada puhua ruotsia vähintään kerran viikossa.
  • Sprachgeschichte des Deutschen, eli saksan kielihistoriaa. Varmaan tylsin mahdollinen kurssi, mutta ehkä se tästä vielä. Ainakin yksi kaveri on samalla kurssilla, joten siellä on joku, jonka kanssa jakaa turhautuneisuus.
  • Lars von Trierin leffoja käsittelevä kurssi. Ns. blokkikurssina suoritettava kurssi, missä katotaan muutama leffa ja luetaan tekstejä ja sitten analysoidaan. Jännää ja mielenkiintoista. Tekstit tosin on kaikki saksaksi, saa nähä miten multa sujuu filosofisten tekstien lukeminen auf Deutsch.
  • Einführung in die Phonologie, eli fonologian perusteita. Saattaa olla myös aika haastavaa, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Ekalla luennolla eniten ärsytti takarivissä jatkuvasti hölöttäneen muikkelit, jotka häiritsivät keskittymistä.

Näin yleisesti voisin vielä sanoa, että vähän jännittää miten noi saksankieliset kurssit lähtee rullaamaan, mutta toisaalta tiedän että pystyn kyllä lopulta selviämään niistä. Sinänsä myös aika mielenkiintoista vertailla pohjoismaisten kielten laitoksia täällä ja Helsingissä, esimerkiksi siinä miten täällä käytetään niin paljon saksaa ja suurin osa kursseista käsittelee kirjallisuutta.

Huomenna otan suunnan kohti pohjoista, matkaan nimittäin Hampuriin muutamaksi päiväksi paria ystävää tapaamaan. Kivaa vaihtelua!

Pahoittelen jos teksti ei meinaa pysyä kasassa, tässä on taas niin monta asiaa kerrottavana etten tiedä missä järjestyksessä ne kertoisin. Pahoittelen myös kuvien vähyyttä, pitää ruveta ottamaan enemmän kuvia!
Se, mitä haluan eniten tuoda esille on, että hyvin pyyhkii ja viihdyn täällä oikein hyvin! :)

torstai 3. lokakuuta 2013

Oma kämppä ja muuta löpinää

Servus!

Pääsin tiistaina muuttamaan tähän kompaktiin opiskelijaluukkuuni, joka oli suureksi yllätyksekseni yksiö jaetun kämpän sijaan. Olin siis puoliksi kauhulla odottanut joutuvani jakamaan kylpyhuoneen ja keittiön kahdenkymmenen muun opiskelijan kanssa, mutta asunkin omassa pikku kolossa, jossa on keittiönurkkaus ja oma laivan vessaa erehdyttävästi muistuttava kylpyhuone. Plussana vielä oma pieni parvekkeenpätkä! Vaikka keittiöstä puuttuu lähes kaikki tarpeellinen, ihan hyvin olen tässä parin päivän ajan pärjäillyt. Yllättävän vähällä sitä pärjää...



Klein aber fein, eli pieni mutta hyvä. 


Asun siis opiskelija-asuntolassa nimeltään Studentenstadt Freimann, joka on infolehtiseni mukaan jopa Saksan suurin opiskelijoiden asuinalue n. 2500 asukkaallaan. StuSta koostuu vanhasta ja uudesta osasta (itse asun uudella aluella) ja täältä löytyy pubeja, leipäkauppa, lastentarha ynnä muuta. Lähin metroasema sijaitsee aivan tuossa vieressä, tästä mun kämpiltä taitaa mennä kokonaiset kaksi minuuttia asemalle. U-Bahnilla pääsee yliopistolle noin kymmenessä minuutissa, keskustaan muutama minuutti enemmän. Ensivaikutelma on siis ihan positiivinen, pitää vielä vähän tutustua tarkemmin tulevien viikkojen aikana.


Eilen alkoi myös yliopiston parin viikon pituinen orientoitumiskurssi, jossa siis käydään läpi kaikkia yliopiston käytäntöjä ja kai siinä sivussa ehditään kieltäkin harjoitella. Vaihtarit on jaettu kuuten eri ryhmään kielitaidon perusteella (ennen kurssia piti tehdä netissä lyhyt tasotesti), ja jotenkin löysin itseni siitä korkeimman kielitaidon hallitsevien ryhmästä. Samapa tuo, ymmärsin kyllä eilen ihan kaiken, mitä opettaja meille selitti, joten ehkä selviän sitten kurssistakin.

Tänään täällä vietetään Saksan yhtenäisyyden päivää, joten meillä oli kurssilta vapaapäivä ja ajattelin lähteä kauniin ilman innoittamana tutkimaan Englischer Gartenia, johon pääsee tuosta ihan vierestä. Kyseinen puisto on siis jättikokoinen, sillä se alkaa ihan keskustan tuntumasta ja venyy kaupungista pohjoiseen, ymmärtääkseni ihan kaupungin rajojen ulkopuolellekin. Ideana oli, että kävelisin puistoa pitkin keskustaan noin viiden kilometrin matkan ja voisin samalla pysähtyä biergarteniin syömään, mutta eipäs mennyt niin kuin Strömsössä: onnistuin kävelemään väärään suuntaan KAKSI (2) kertaa. 


Haahuilemani reitti, tuosta Cosimaparkin kohdalta on keskustaan vielä 4-5 km matkaa.


Kävelin siis yhteensä 7 tai 8 km ja pääsin vain puoliväliin asti. Vähän jo huvittaa tämä päätön pörrääminen. Onneksi ilma oli hyvin ystävällinen (kuten saksalaiset sanovat) ja puistossa kauniita maisemia. Todella moni muukin oli nauttimassa vapaapäivästä samaan aikaan, eipähän tarvinnut eksyä yksin. Lopulta sitten luovutin ja etsin lähimmän bussipysäkin ja suuntasin keskustaan syömään. Kotiuduin tuolta seikkailulta vasta hetki sitten, edelleen yhtenä kappaleena.


Vehreää edelleen. Puiston halki juoksee monta puroa sekä Isar-joki.

Nyt ajattelin kirjoittaa tehtävälistaa tulevalle viikolle ja ihastella auringonlaskua. Tschüss!