Luminen Suomi ja kesäinen München

Terppa kaikille! Lähdin tosiaan helmikuun viimeisinä päivinä käväisemään koto-Suomessa. Olipas mukavaa ihmetellä "pohjoisen" menoa, etenkin kun luntakin tuli jopa pariin otteeseen. Ensimmäisellä viikolla sain toimia australialaisen vaihtarikaverin turistioppaana, joten silloin tuli ravattua Seurasaaret, Suomenlinnat ja tietty Vapaalan kauniit maastot. Fiilikset olivat hassulla tavalla surrealistiset, kun pala vaihtarielämää täältä Saksasta olikin yhtäkkiä ympäristössä, johon ne eivät jotenkin ollenkaan kuulu. Tätä on nyt jokseenkin hankala pukea sanoiksi, eikä kokemus ollut missään nimessä negatiivinen, vaan päinvastoin megahauska.

Herranjestas, lunta!

No joo, eteenpäin sanoi mummo hangessa. Seuraava viikko meni yliopiston kirjastolla viimeisen esseen parissa tuskaillessa. Risukasaan osui sattumalta pieni valonsäde ja sain lopulta raavittua tarvittavat merkkimäärät kasaan jopa jättöpäivään mennessä. Viimeinen Suomi-viikko menikin sitten kavereita tapaillessa (olin toki välillä joitain aiemminkin nähnyt), kävin muun muassa tsekkaamassa Ateneumin uuden Tove Jansson -näyttelyn ja suosittelen sitä kyllä lämpimästi, oli todella siisti. Kiitokset Riikalle että pääsin mukaan! Käytiin myäs isukin ja Joonaksen (tunnetaan joskus myös nimillä Joose tai Steve) kanssa kuuntelemassa Rufus Wainwrightin keikkaa, olipas mulla kuulkaa kulttuurintäytteinen reissu!

Vasen puoli uudesta huoneesta ovelta katsottuna

Suomeen lähtöä edeltävänä viikonloppuna muutin vanhasta rakkaasta bunkkeristani tänne tapahtumien ytimeen, Maxvorstadtiin. Taisin viime kirjoituksen aikaan olla vielä hieman epävarma kämpän suhteen, mutta sain siis lopulta tuon kyseisen kämpän, josta ohimennen mainitsin. Asun nyt siis kolmistaan kahden muun naisen kanssa (huhtikuusta eteenpäin ollaan kaksistaan päävuokralaisen kanssa) tällaisessa kompaktissa kolmiossa, missä on pikkuruinen keittiö ja kunnollinen kylppäri (ei oo muuten tehty muovista jee!). Niin ja onhan meillä tossa sisäpihalla kanssa pieni terde eli terassi.

Oma huoneeni on todella tilava, jotain 20 neliötä ainakin ja todella valoisa. Kunnollinen sänky ja patja, joista selkäni on ikionnellinen. Ainoa miinus on se, että ollaan katutasossa ja mun ikkunat on suoraan kadulle, mutta mikäs siinä ohikulkijoita moikkaillessa (ja onhan mulla kans verhot hei). Suurin plussa on ehdottomasti sijainti, tästä kävelee yliopistolle reilun vartin, keskustaan ehkä saman verran, sit on puistoa, ravintolaa, kahvilaa, kauppaa ja ties mitä ihan lähikulmilla. Tänne Maxvorstadtiin oon ihan alusta asti kaipaillut ja ihanaa että pääsin nyt tänne! :)

Tuo kyseinen muuttohässäkkä oli taas osaltaan sellainen suunnitelmallisuuden malliesimerkki. Periaatteessa mullahan ei tota tavaraa ihan kamalan paljoa ole, mutta yllättävän paljon sitä olen ahtanut mukaan. Sunnuntaina päätin ensiksi roudata ison matkalaukun ja rinkan, sitten suuntasin baariin katsomaan olympialätkän finaalia (asiat tärkeysjärjestykseen hei!), jonka jälkeen palasin bunkkerille. Pikaisten nokosten jälkeen otin härkää sarvista ja lähdin raahaamaan pahvista muuttolaatikkoa, minkä näin jälkiviisaana olisi voinut pakata kevyemmäksi. Selvisin kumminkin hengissä ja maanantaille jäi ainoastaan muutama pussukka ja huoneen kuuraaminen. Siis olisin toki saanut tähänkin apua, mutta jotenkin päädyin itse hoitamaan koko homman, Sara toki avusti maanantaina niiden pussukoiden kanssa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, kirjaimellisesti.

Sain vihdoinkin täytettyä tuon alla olevassa kuvassa näkyvän vahinkoilmoituksen, niinkin aikaisin kuin ulosmuuttopäivänä. Bunkkerista oli siis kaksi kattolamppua hajalla (joista toinen jostain tammikuusta asti, heh), keittonurkkauksen hana vuosi ja maalia lähti seinistä. Tosta maalista en tosin sanonu yhtikäs mitään. Tunti ilmoituksen jättämisen jälkeen bunkkeriin paukkasi huoltomies ja ihmetteli huoneessa vallitsevaa kaaosta: "ai ootko muuttamassa pois?"

Hihi, hassut saksalaiset. "Demage".

Olihan täällä tietty ihan kiva näköala

Nyt oon siis ollut tiistaista asti Münchenissä ja tuntuu kyllä mainiolta. Vaikka oma maa onkin aina mansikka, niin maistuu ne mustikatkin oikein makoisilta! Olen nyt vihdoinkin saanut kaikki kamat suurin piirtein paikoilleen ja vaatteetkin on saatu mahdutettua Suomesta tuotuihin (ja aikoinaan jo Göteborgista ostettuihin) roikkuviin vaatelokerojuttuihin. Sain vihdoinkin täytettyä tuon yllä olevassa kuvassa näkyvän vahinkoilmoituksen, niinkin aikaisin kuin ulosmuuttopäivänä. Bunkkerista oli siis kaksi kattolamppua hajalla (joista toinen jostain tammikuusta asti, heh), keittonurkkauksen hana vuosi ja maalia lähti seinistä. Tosta maalista en tosin sanonu yhtikäs mitään. Tunti ilmoituksen jättämisen jälkeen bunkkeriin paukkasi huoltomies ja ihmetteli huoneessa vallitsevaa kaaosta: "ai ootko muuttamassa pois?"

Aijjaijjaiiii

Sisustamisen lisäksi olen pörrännyt ympäri kaupunkia kuin pieni orava konsanaan, täällä on  nimittäin ollut ihan hillittömän kesäiset kelit. Tänään jotain +20° ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Suuntasin siis puistoon lukemaan kirjaa, evääksi sekoitin pulloon raparperischorlea. Aijai, ihan tajutonta. Paikalliset on kyllä hyviä tarttumaan päivään, kaikki puistonpalaset oli täynnä ihmisiä, osa söi lounasta ja osa nautiskeli vapaa-ajasta. En kyllä ole ennen istunut maaliskuussa puistossa lyhythihaisessa paidassa. Näin loppukevennyksenä voisin kertoa että huomasin hieman ennen kotiintuloa, että olen hiihdellyt pitkin kaupunkia paita nurinpäin. Ehkä ne saksalaiset kerrankin tölläsivät ihan syystä…

Jos joku siellä Suomessa nyt jostain kumman syystä kokisi mustasukkaisuutta näistä kesäisitä keleistä, niin älkööt hätäilkö sillä ensi viikoksi on luvattu kylmempää ja ehkä jopa LUNTA. 

Töttöröö!

Servus vaan, henki pihisee edelleen, vaikka olenkin aikamoista hiljaiseloa viettänyt joulun jälkeen. Joulusta ja uudesta vuodesta selvisin kunnialla, vaikka uuden vuoden aatto menikin kuumeen kourissa. Aika monta päivää siihen lopulta meni, että totuin taas Suomessa oloon, aina herätessä olin todella sekaisin ja piti aina vähän aikaa pohtia, olenko edes missään Münchenissä ollutkaan. Takaisin tänne Saksaan palatessa oli täälläkin päässä taas pientä hämmennystä ilmassa ja tää mun asuntolakolonen tuntui ihan tajuttoman pieneltä. Nyt reilun kuukauden jälkeen elämä jatkaa taas tasaista vaihtarimenoaan.

Englischer Garten viikko sitten

Koulun osalta sen verran päivitystä, että nyt on luennot kaikki ohi, ja pitää vielä pari esseetä kirjoitella maaliskuun alkuun mennessä. Pääsin jopa yhden saksankielisen kurssin läpi, ei toi saksankielinen kielitiede kyllä ihan vielä luista. Läpi pääsin silti. 

Täällä on siis nyt tässä välissä vapaata ennen kun kesälukukausi alkaa huhtikuun alussa. Ei tässä näiden systeemissä ole kyllä oikeasti mitään järkeä, kun yliopistolla päntätään sinne heinäkuun loppuun asti. Ja sitten taas elokuusta lokakuun alkuun ollaan lomalla. Outoja nää saksalaiset...

Ihan tajutonta miten nopeasti tää lukukausi on menny ohi, hyvä että oon muistiinpanovälineet ehtiny hankkia!

Mun aika on luentojen lisäks menny siihen, että oon yrittäny löytää uutta majapaikkaa, kun joudun helmikuun lopulla luopumaan tästä mun hurmaavasta asuntolakämpästä. Monen monta hakuviestiä on tullu kirjotettua ja parissa näytössäkin ravattua, mutta ei oo vielä tähän mennessä avaimet vaihtaneet omistajaa. Tällä hetkellä olen uskoakseni edes joten kuten kiinni yhdessä kimppakämpässä, toivottavasti kuulen sieltä jotain pian. Niin tosiaan jos jollekin on vielä epäselvää, niin olen tosiaan jäämässä koko vuodeksi tänne. :)

Kotoisaa ku mikä.

On tässä tullut tietty vapaa-aikaakin vietettyä ja parissa riennoissa ravattua. Tammikuun lopulla, tarkemmin sanottuna 26. päivä vietetään Australiassa maan kansallispäivää ja täällä oli iso porukka vaihtareita (pääasiassa ausseja) löytänyt baarin, missä on biitsitunnelma. 

Pitihän sitä lähteä tsekkaamaan, oli muutenkin tosi hassua puhua englantia koko päivän, sitä kun tulee täällä puhuttua äärettömän harvoin. Hauskaa oli, etenkin seuraavan päivän pääkivun perusteella… Ja se seuraava päivä oli mukavasti maanantai, mutta kai sitä pitää edes kerran vaihdon aikana mennä krapulaisena luennolle.

Viime lauantaina olin parin vaihtarikaverin kanssa kattomassa Rocky Horror Picture Show'ta. Täällä Münchenissä sijaitseva Museum Lichtspiele on esittänyt säännöllisesti kyseistä leffaa vuodesta 1977 asti, mikä on ymmärtääkseni jonkin sortin ennätys. Ennätys tai ei, päätimme mennä tsekkaamaan kyseisen rainan, etenkin kun se leffateateri on ihanana tunnelmantäytteinen ja siellä näytetään elokuvat aina originaalikielellä (ei-dubattuja leffoja saa välillä metsästää kissojen ja koirien kanssa).

Teatterista sai myös ostaa noin kolmen euron sopuhintaan tarvikepussukoita, joissa oli mukana mm. riisiä, serpentiiniä, pelikortteja, valotikku ja kumihanskat. Rocky Horrorhan on aikamoinen kulttileffa etenkin Jenkeissä, missä yleisö usein osallistuu näyttelemällä mukana tai huutamalla vuorosanoja. Pussukan ideana on siis tämän perinteen mukaisesti esimerkiksi heitellä riisiä ympäriinsä, kun valkokankaalla näkyy kirkosta poistuva hääpari tai heilutella valotikkua tietyn biisin soidessa. En oikein tiennyt, mitä pitäisi odottaa – tuleeko leffaan ketään muita ja osallistuuko kukaan näihin riisien, serpentiinin ja vessapaperin heittelyihin. Ihme kyllä, kaikki teatterissa olleet vajaat 20 tyyppiä oli mukana ihan täysillä. Meillä oli siis aivan tajuttoman hauskaa! Kaikki epäilykset hävisivät nopsaan ja elokuvan jälkeen naurettiin kavereiden kanssa koko matka metroasemalle.

Meidän edessä istuneella naisella oli teeman mukaiset vaatteet.

Tiskiltä myytäviä tarvikepussukoita, toisella puolella käyttöohjeet

Alpit näkyy! <3

Eilinen ystävänpäivä meni suhteellisen suomalaisissa meiningeissä, kokkailin Saran kanssa lindströminpihvejä ja kateltiin leffaa. Tänään lähdettiin pois kaupungin vilinästä ja suunnattiin Herrschingiin, pikku kyläseen yhden paikallisjunalinjan toiseen päähän. Tunnin reissaamisen jälkeen saavuimme päämääräämme ja siellä käveltiin Ammerseen rannalle paistattelemaan päivään, täällä oli nimittäin tänään aivan tajuton keli: ainakin 15° ja aurinkoa! Nautiskeltiin keväisestä ilmasta ja syötiin eväitä. Meinasi tajunta räjähtää, kun mietti että täällä me helmikuun lopulla istuskellaan ulkona ilman takkeja. Ihan totaalisen unglaublich. Käytiin myös kastelemassa jalkoja vedessä, mikä oli kyllä edelleen ihan jääkylmää. 

Kyseinen kylänen on selkeästi turistikohde kesäisin, siellä oli "rantabulevardilla" hotellia toisen vieressä sekä ravintoloita ja kahviloita sen verran, että lämmön saapuessa paikan asukasluku varmaan  vähintäänkin kolminkertaistuu. Plussaa myös siitä, että opiskelijan seutulipulla päästiin tuonne ilman lisämaksuja. Tässä lähistöllä on toki muitakin järvipaikkoja, mitkä pitää ehdottomasti kevään ja kesän aikana käydä tsekkaamassa. Ihanaa kun hiukset tuoksuu sellaselta raikkaalta järvi-ilmalta! Ja naamaa kuumottaa sen verran että oon istunu auringossa, onpas säälittävää... :D

Pakko tulla käymään täällä viellä kesällä!

Pakollinen KESÄFIILIS JEE -kuva

Kymmenen päivän päästä lähdenkin siis taas pyörähtämään Suomessa, kylläpäs menee hyvin nää mun päivitykset taas kun ehdin hädin tuskin Saksasta kirjottelemaan, höhö. Sen jälkeen tulen varmaan takaisin heinäkuun lopussa, kun vaihtovuosi loppuu kokonaan. Mutta siihen on onneksi vielä piiiiitkä aika!

Niin ja tosiaan, on täälläkin ollut jopa lunta, eräänä yönä pari viikkoa sitten. Tänään oli siis vaan poikkeuksellisen lämmin, muuten täällä on ollu kymmenen asteen alapuolella ja aika synkän pilvistä. Parina päivänä on myös ollut ihan tajuton myrskytuuli ja noi tossa mun talon edessä olevat roskatynnyrit kaatuili ja sieltä lähti roskat leijumaan ympäriinsä tuulen mukana. Siinä oli arki-iltaan jännitystä kerrakseen, kun seurailin ikkunasta että minne suuntaan se pizzaloota seuraavaksi lentää, huhhuh!

Aamulla melkein kaikki lumi oli tietenkin jo sulanut...

Sanokaa muuten jos teitä häiritsee että noi kuvat on tolleen tekstin vieressä. Aloin vähän kikkailemaan mutta voin toki jatkossa tehä eri tavalla jos joku ahdistuu ihan kauhiasti tosta asettelusta.