Servus!
Pääsin tiistaina muuttamaan tähän kompaktiin opiskelijaluukkuuni, joka oli suureksi yllätyksekseni yksiö jaetun kämpän sijaan. Olin siis puoliksi kauhulla odottanut joutuvani jakamaan kylpyhuoneen ja keittiön kahdenkymmenen muun opiskelijan kanssa, mutta asunkin omassa pikku kolossa, jossa on keittiönurkkaus ja oma laivan vessaa erehdyttävästi muistuttava kylpyhuone. Plussana vielä oma pieni parvekkeenpätkä! Vaikka keittiöstä puuttuu lähes kaikki tarpeellinen, ihan hyvin olen tässä parin päivän ajan pärjäillyt. Yllättävän vähällä sitä pärjää...
Klein aber fein, eli pieni mutta hyvä.
Eilen alkoi myös yliopiston parin viikon pituinen orientoitumiskurssi, jossa siis käydään läpi kaikkia yliopiston käytäntöjä ja kai siinä sivussa ehditään kieltäkin harjoitella. Vaihtarit on jaettu kuuten eri ryhmään kielitaidon perusteella (ennen kurssia piti tehdä netissä lyhyt tasotesti), ja jotenkin löysin itseni siitä korkeimman kielitaidon hallitsevien ryhmästä. Samapa tuo, ymmärsin kyllä eilen ihan kaiken, mitä opettaja meille selitti, joten ehkä selviän sitten kurssistakin.
Tänään täällä vietetään Saksan yhtenäisyyden päivää, joten meillä oli kurssilta vapaapäivä ja ajattelin lähteä kauniin ilman innoittamana tutkimaan Englischer Gartenia, johon pääsee tuosta ihan vierestä. Kyseinen puisto on siis jättikokoinen, sillä se alkaa ihan keskustan tuntumasta ja venyy kaupungista pohjoiseen, ymmärtääkseni ihan kaupungin rajojen ulkopuolellekin. Ideana oli, että kävelisin puistoa pitkin keskustaan noin viiden kilometrin matkan ja voisin samalla pysähtyä biergarteniin syömään, mutta eipäs mennyt niin kuin Strömsössä: onnistuin kävelemään väärään suuntaan KAKSI (2) kertaa.
Haahuilemani reitti, tuosta Cosimaparkin kohdalta on keskustaan vielä 4-5 km matkaa.
Kävelin siis yhteensä 7 tai 8 km ja pääsin vain puoliväliin asti. Vähän jo huvittaa tämä päätön pörrääminen. Onneksi ilma oli hyvin ystävällinen (kuten saksalaiset sanovat) ja puistossa kauniita maisemia. Todella moni muukin oli nauttimassa vapaapäivästä samaan aikaan, eipähän tarvinnut eksyä yksin. Lopulta sitten luovutin ja etsin lähimmän bussipysäkin ja suuntasin keskustaan syömään. Kotiuduin tuolta seikkailulta vasta hetki sitten, edelleen yhtenä kappaleena.
Vehreää edelleen. Puiston halki juoksee monta puroa sekä Isar-joki.
Nyt ajattelin kirjoittaa tehtävälistaa tulevalle viikolle ja ihastella auringonlaskua. Tschüss!
Muncheniläiseen puistoon on varmasti hyvä eksyä :) ja vähä liika vaatimaton oot, tietty meiä emokissa on parhaassa saksantaitajapossessa!! Haleja!
VastaaPoista