Luminen Suomi ja kesäinen München

Terppa kaikille! Lähdin tosiaan helmikuun viimeisinä päivinä käväisemään koto-Suomessa. Olipas mukavaa ihmetellä "pohjoisen" menoa, etenkin kun luntakin tuli jopa pariin otteeseen. Ensimmäisellä viikolla sain toimia australialaisen vaihtarikaverin turistioppaana, joten silloin tuli ravattua Seurasaaret, Suomenlinnat ja tietty Vapaalan kauniit maastot. Fiilikset olivat hassulla tavalla surrealistiset, kun pala vaihtarielämää täältä Saksasta olikin yhtäkkiä ympäristössä, johon ne eivät jotenkin ollenkaan kuulu. Tätä on nyt jokseenkin hankala pukea sanoiksi, eikä kokemus ollut missään nimessä negatiivinen, vaan päinvastoin megahauska.

Herranjestas, lunta!

No joo, eteenpäin sanoi mummo hangessa. Seuraava viikko meni yliopiston kirjastolla viimeisen esseen parissa tuskaillessa. Risukasaan osui sattumalta pieni valonsäde ja sain lopulta raavittua tarvittavat merkkimäärät kasaan jopa jättöpäivään mennessä. Viimeinen Suomi-viikko menikin sitten kavereita tapaillessa (olin toki välillä joitain aiemminkin nähnyt), kävin muun muassa tsekkaamassa Ateneumin uuden Tove Jansson -näyttelyn ja suosittelen sitä kyllä lämpimästi, oli todella siisti. Kiitokset Riikalle että pääsin mukaan! Käytiin myäs isukin ja Joonaksen (tunnetaan joskus myös nimillä Joose tai Steve) kanssa kuuntelemassa Rufus Wainwrightin keikkaa, olipas mulla kuulkaa kulttuurintäytteinen reissu!

Vasen puoli uudesta huoneesta ovelta katsottuna

Suomeen lähtöä edeltävänä viikonloppuna muutin vanhasta rakkaasta bunkkeristani tänne tapahtumien ytimeen, Maxvorstadtiin. Taisin viime kirjoituksen aikaan olla vielä hieman epävarma kämpän suhteen, mutta sain siis lopulta tuon kyseisen kämpän, josta ohimennen mainitsin. Asun nyt siis kolmistaan kahden muun naisen kanssa (huhtikuusta eteenpäin ollaan kaksistaan päävuokralaisen kanssa) tällaisessa kompaktissa kolmiossa, missä on pikkuruinen keittiö ja kunnollinen kylppäri (ei oo muuten tehty muovista jee!). Niin ja onhan meillä tossa sisäpihalla kanssa pieni terde eli terassi.

Oma huoneeni on todella tilava, jotain 20 neliötä ainakin ja todella valoisa. Kunnollinen sänky ja patja, joista selkäni on ikionnellinen. Ainoa miinus on se, että ollaan katutasossa ja mun ikkunat on suoraan kadulle, mutta mikäs siinä ohikulkijoita moikkaillessa (ja onhan mulla kans verhot hei). Suurin plussa on ehdottomasti sijainti, tästä kävelee yliopistolle reilun vartin, keskustaan ehkä saman verran, sit on puistoa, ravintolaa, kahvilaa, kauppaa ja ties mitä ihan lähikulmilla. Tänne Maxvorstadtiin oon ihan alusta asti kaipaillut ja ihanaa että pääsin nyt tänne! :)

Tuo kyseinen muuttohässäkkä oli taas osaltaan sellainen suunnitelmallisuuden malliesimerkki. Periaatteessa mullahan ei tota tavaraa ihan kamalan paljoa ole, mutta yllättävän paljon sitä olen ahtanut mukaan. Sunnuntaina päätin ensiksi roudata ison matkalaukun ja rinkan, sitten suuntasin baariin katsomaan olympialätkän finaalia (asiat tärkeysjärjestykseen hei!), jonka jälkeen palasin bunkkerille. Pikaisten nokosten jälkeen otin härkää sarvista ja lähdin raahaamaan pahvista muuttolaatikkoa, minkä näin jälkiviisaana olisi voinut pakata kevyemmäksi. Selvisin kumminkin hengissä ja maanantaille jäi ainoastaan muutama pussukka ja huoneen kuuraaminen. Siis olisin toki saanut tähänkin apua, mutta jotenkin päädyin itse hoitamaan koko homman, Sara toki avusti maanantaina niiden pussukoiden kanssa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, kirjaimellisesti.

Sain vihdoinkin täytettyä tuon alla olevassa kuvassa näkyvän vahinkoilmoituksen, niinkin aikaisin kuin ulosmuuttopäivänä. Bunkkerista oli siis kaksi kattolamppua hajalla (joista toinen jostain tammikuusta asti, heh), keittonurkkauksen hana vuosi ja maalia lähti seinistä. Tosta maalista en tosin sanonu yhtikäs mitään. Tunti ilmoituksen jättämisen jälkeen bunkkeriin paukkasi huoltomies ja ihmetteli huoneessa vallitsevaa kaaosta: "ai ootko muuttamassa pois?"

Hihi, hassut saksalaiset. "Demage".

Olihan täällä tietty ihan kiva näköala

Nyt oon siis ollut tiistaista asti Münchenissä ja tuntuu kyllä mainiolta. Vaikka oma maa onkin aina mansikka, niin maistuu ne mustikatkin oikein makoisilta! Olen nyt vihdoinkin saanut kaikki kamat suurin piirtein paikoilleen ja vaatteetkin on saatu mahdutettua Suomesta tuotuihin (ja aikoinaan jo Göteborgista ostettuihin) roikkuviin vaatelokerojuttuihin. Sain vihdoinkin täytettyä tuon yllä olevassa kuvassa näkyvän vahinkoilmoituksen, niinkin aikaisin kuin ulosmuuttopäivänä. Bunkkerista oli siis kaksi kattolamppua hajalla (joista toinen jostain tammikuusta asti, heh), keittonurkkauksen hana vuosi ja maalia lähti seinistä. Tosta maalista en tosin sanonu yhtikäs mitään. Tunti ilmoituksen jättämisen jälkeen bunkkeriin paukkasi huoltomies ja ihmetteli huoneessa vallitsevaa kaaosta: "ai ootko muuttamassa pois?"

Aijjaijjaiiii

Sisustamisen lisäksi olen pörrännyt ympäri kaupunkia kuin pieni orava konsanaan, täällä on  nimittäin ollut ihan hillittömän kesäiset kelit. Tänään jotain +20° ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Suuntasin siis puistoon lukemaan kirjaa, evääksi sekoitin pulloon raparperischorlea. Aijai, ihan tajutonta. Paikalliset on kyllä hyviä tarttumaan päivään, kaikki puistonpalaset oli täynnä ihmisiä, osa söi lounasta ja osa nautiskeli vapaa-ajasta. En kyllä ole ennen istunut maaliskuussa puistossa lyhythihaisessa paidassa. Näin loppukevennyksenä voisin kertoa että huomasin hieman ennen kotiintuloa, että olen hiihdellyt pitkin kaupunkia paita nurinpäin. Ehkä ne saksalaiset kerrankin tölläsivät ihan syystä…

Jos joku siellä Suomessa nyt jostain kumman syystä kokisi mustasukkaisuutta näistä kesäisitä keleistä, niin älkööt hätäilkö sillä ensi viikoksi on luvattu kylmempää ja ehkä jopa LUNTA.