Näyttää olevan jo melkein kuukausi edellisestä päivityksestä, vaikka ikuisena optimistina ajattelin päivittäväni viikoittain, hehhehe. Mitähän kaikkea tässä välissä on ehtinytkään tapahtua…
Tylsistymistä kielihissan luennolla...
Ainakin kaksi lyhyempää kaupunkipyrähdystä, ensiksi Hampuriin ja pari viikkoa sen jälkeen Berliiniin. Hampurissa olin aiemmin viettänyt vain yhden hätäisen vuorokauden (oltiin silloin matkalla festareille), joten syvempi tutustuminen kaupunkiin oli täysin tervetullutta. Kaiken lisäksi oli superia nähdä paria ystävää pitkästä aikaa (kiitos Philippille isännöinnistä!). Hampuri on todella viihtyisä kaupunki ja sopivan kokoinen pitkän viikonlopun pyrähdykselle. Huomasin huvittuneena, miten tottunut olen müncheniläisten saksaan, sen verran hankalaa oli ymmärtää hampurilaisten puhetta.
Paluumatkalle sain seuraa, kun Riikka tuli mukanani takaisin Müncheniin. Luksuksennälkäisinä matkasimme junalla ensimmäisessä luokassa, joka oli yksi suuri pettymys. Enemmän tilaa ympärille joo kiva, mutta kun pituutta on muutenkin vaan ne rapiat 160 senttiä niin harvemmin sitä lisätilaa kaipailee. Okei, sai sieltä ilmasia nallekarkkeja mutta onko se 15€ arvoista? En usko.
Suomalainen puutarhakeinu merimieskirkolla, ihan parasta.
Maailman siistein metroasema: valot vaihtuivat musiikin tahdissa!
Paluumatkalle sain seuraa, kun Riikka tuli mukanani takaisin Müncheniin. Luksuksennälkäisinä matkasimme junalla ensimmäisessä luokassa, joka oli yksi suuri pettymys. Enemmän tilaa ympärille joo kiva, mutta kun pituutta on muutenkin vaan ne rapiat 160 senttiä niin harvemmin sitä lisätilaa kaipailee. Okei, sai sieltä ilmasia nallekarkkeja mutta onko se 15€ arvoista? En usko.
Rantakahvila Hampurissa. Ehkä joskus opettelen ottamaan kunnollisia, ei-ylivalottuneita kuvia.
Saksalaisiin juniin pettyneenä matkasinkin Berliiniin bussilla. Lähdin Berliiniin katsomaan kahta asiaa: The Nationalin keikkaa sekä Jennaa, mukaan lähti Münchenistä myös vaihtarikaveri Rob, jolla sattui myös olemaan keikkaliput. Reissu koostui normaaliin tapaan ympäriinsä päättömästi palloilusta sekä monipuolisesta ulkona syömisestä, aijaijai. Keikka puolestaan aivan uskomaton, ehdottomasti parhaita näkemiäni live-esiintymisiä.
Viime viikonloppuna sain puolestani vieraita ja kierrätin isukkia ja velikultaa ympäri uutta kotikaupunkiani. Oli aivan loistava viikonloppu, eihän perheen kanssa voi viettääkään muuta kuin laatuaikaa! Huonoja vitsejä ja hyvää ruokaa, ei voisi muuta pyytää. Kaiken lisäksi sain varastoon tyypillisesti ruisleipää, suklaata ja salmiakkia. Ensi viikolla pääsen viihdyttämään äitiä, joka saapuu paikallisia joulumarkkinoita (ja toivottavasti myös meikäläistä) ihmettelemään.
Olen nyt jonkun aikaa hautonut ajatusta vaihtoajan pidentämisestä, siihen tuo tämän kirjoituksen otsikkokin viittaa. Ymmärtääkseni se olisi stipendin kannalta täysin mahdollista, mutta miten järkevää se sitten olisi? Tukikuukaudet loppuvat osaltani huhtikuussa, virallinen opiskeluaika elokuussa ja sitten olisi vielä se nimeltämainitsematon pikku kirjoitustyö (lue: gradu) kummittelemassa.
...Mutta toisaalta taas helmikuun lopussa Suomeen palaaminen tuntuu ihan liian aikaiselta, muistan kyllä Göteborgin ajoilta, miten nopeasti vaihtoaika laukkaa eteenpäin. Olen kuitenkin viihtynyt Münchenissä hyvin ja kieli sujuu päivä päivältä paremmin. Siksi tekisikin mieli hyödyntää tämä mahdollisuus ja olla kesän loppuun asti täällä. Lähtö vai jääminen - molemmissa on omat hyvät puolensa. Täytyy varmaan sulatella tätä vielä jonkun aikaa.
Nyt ei kuitenkaan voi jämähtää paikalleen, sillä läksyt kutsuvat.
Bis später, Süßigkeiten!
Brunssi maistui, nam nam nam.
Viime viikonloppuna sain puolestani vieraita ja kierrätin isukkia ja velikultaa ympäri uutta kotikaupunkiani. Oli aivan loistava viikonloppu, eihän perheen kanssa voi viettääkään muuta kuin laatuaikaa! Huonoja vitsejä ja hyvää ruokaa, ei voisi muuta pyytää. Kaiken lisäksi sain varastoon tyypillisesti ruisleipää, suklaata ja salmiakkia. Ensi viikolla pääsen viihdyttämään äitiä, joka saapuu paikallisia joulumarkkinoita (ja toivottavasti myös meikäläistä) ihmettelemään.
<3
...Mutta toisaalta taas helmikuun lopussa Suomeen palaaminen tuntuu ihan liian aikaiselta, muistan kyllä Göteborgin ajoilta, miten nopeasti vaihtoaika laukkaa eteenpäin. Olen kuitenkin viihtynyt Münchenissä hyvin ja kieli sujuu päivä päivältä paremmin. Siksi tekisikin mieli hyödyntää tämä mahdollisuus ja olla kesän loppuun asti täällä. Lähtö vai jääminen - molemmissa on omat hyvät puolensa. Täytyy varmaan sulatella tätä vielä jonkun aikaa.
Nyt ei kuitenkaan voi jämähtää paikalleen, sillä läksyt kutsuvat.
Bis später, Süßigkeiten!
Ihanaa, Emmi, että viihdyt ja näet kaupungin positiiviset puolet. Pitää ottaa oppia sinusta.
VastaaPoista