Sain nyt taas kerättyä itseäni sen verran niskasta, jotta saan raapustettua uuden päivityksen. Silloin kun olen kotona ja olisi aikaa vaikkapa tämän blogin päivittämiseen, ei se kuitenkaan koskaan ole päällimmäisenä mielessä, mikä taas sinällään on kovin harmillista kun miettii miten tärkeää olisi ikuistaa kokemiani asioita ennen kun unohdan kaikki. Noh, kerrataanpas vaikka taas kronologisessa järjestyksessä mitä kaikkea tässä on tapahtunut.
Isar-joki keskustan lähellä
Marraskuun viimeisellä viikolla pääsin edustamaan rakasta kotimaatani yliopistolla järjestettynä kansainvälisenä päivänä (onkohan noi sijamudot nyt ihan kunnossa ööh). Sain siis joskus aiemmin syksyllä yliopistolta sähköpostia jossa mua pyydettiin auttamaan Skandinavian pisteellä, lähinnä siis parin tunnin ajan kertomaan opiskelusta Suomessa (joka ei siis ole osa Skandinaviaa, mutta en viittinyt nipottaa pikkuasioista) jos joku sattuisi eksymään meidän alueelle asti. Koska erehdyin vastaamaan olevani kyseisenä päivänä vapaa klo 14 asti, nakitettiin meikäläinen sinne reiluksi neljäksi tunniksi. Saavuttuani paikalle siellä olikin yllätyksekseni kokonainen pöytä omistettuna Suomelle, kiitos Berliinistä saapuneelle Suomi-instituutin edustajalle.
Maailmanvalloitusta suklaan avulla.
Myönnän lähteneeni kotoa lievästi skeptisellä asenteella ja pahinta peläten, olin nimittäin melkein varma että istuisin yksikseni kauimmassa nurkassa horjuvan pöydän äärellä pälyillen pelokkaana ympärilleni. Mutta todellisuus oli siis aivan eri ja viihdyin tilaisuudessa lopulta yllättävän hyvin. Pisteellämme oli sekä nyt Münchenissä opiskelevia vaihtareita että Pohjoismaissa vaihdossa olleita paikallisia, ja oli ihan miellyttävää huomata miten paljon kiinnostuneita parveili ajoittain pöytämme ympärillä. Ja mikä parasta, meille oli järkätty lounasbuffa joten ei tarvinnut huolehtia ruoasta. Kaiken kaikkiaan siis mieluinen kokemus, voin suositella.
Aika epäedustava kuva mutta nälkäsenä en ehtinyt parempaa räpsästä. Hyvää oli!
Kuun vaihteessa tuli vihdoin äiti viikonlopun ajaksi vierailulle. Ohjelmassa oli kiertelyä kaupungissa, shoppailua, joulumarkkinoita, ruokaa, juomaa sekä hyvää seuraa. Pääsin myös maistamaan luksuselämää sillä äitiliini oli varannut kahden hengen huoneen, joten sain pitää taukoa StuStan tunkkaisista nurkista muutaman päivän ajan, tuli siis tavallaan pidettyä miniloma täällä.
Jee! <3
Itsenäisyyspäiväkin hurahti tässä ohi. Juhlistin itsenäisyyttä olemalla pitkällä luennolla analysoimassa tanskalaista elokuvaa (saksaksi tietty, vaikka tanskan kurssilla oltiinkin...) sekä illalla nautiskellen saksalaista olutta ja katsomalla australialaista komediasarjaa kaverin kanssa. Ehdin toki hieman vilkaista Areenasta Tampereen meininkejä ja myönnän kuunnelleeni Finlandia-hymniä pariin otteeseen.
Tänään olin tuolla meidän kerroksen "olohuoneessa" maistelemassa hauskaa versiota glögistä/glühweinista, nimittäin Feuerzangenbowlea. Kyseessä on siis juoma, jonka valmistamisen kohokohta on palava sokeritanko. Ensiksi lämmitetään kattilassa glühwein/punaviini/tai-jotain-vastaavaa jonka jälkeen kattilan päälle asetetaan metallinen teline, jonka päälle asetetaan rommilla valeltu sokeritoppa ja sytytetään se tuleen. Sitten sammutetaan valot ja tunnelmoidaan. Kaiken sokerin sulettua on juoma valmista nautittavaksi. Todella hupaisa kokemus!
Palavista sokeritopista selvittyäni lähdin käymään Tollwoodissa, joka on siis iso talvifestivaali (samalla alueella, missä Oktoberfest järkätään, tosin nyt on vain ehkä puolet alueesta käytössä). Tollwoodista voi ostaa joululahjoja, syödä jotain monista ruokapaikoista, kuunnella musiikkiesitystä tai mennä vaikka katsomaan afrikkalaista versiota Taikahuilusta. Tai juoda olutta, glühweinia, feuerzangenbowlea, kuumaa mojitoa tai ihan vaan kaakaota. Kyseessä ei siis ole mitkään joulumarkkinat vaan enemmänkin talvimarkkinat. Käytiin täällä jo viikko sitten äidin kanssa päiväsaikaan, mutta nyt ilta-aikaan väkeä oli paljon enemmän. Istuttiin hetki baariteltassa kuuntelemassa jotain bändiä ja tunnelma oli ihan mahtava! Siellä kaikenikäset jammaili musiikin tahdissa sunnuntai-iltana. Kesällä järkätään myös kesä-Tollwood, sekin on varmasti kokemisen arvoinen.
Tief im Wald, musiikkia koivujen katveessa
Sinänsä hassua miten välillä unohdan olevani ulkomailla, en enää arkipäiväisissä tilanteissa varsinaisesti stressaa kielen takia ja tavallaan ne kaikki isot asiat (kieli, kaupunki yms) ovat nyt niin itsestään selviä että niitä ei enää huomaa. Mutta sitten välillä havahdun todellisuuteen lähinnä joidenkin pikkuasioiden takia, kuten esimerkiksi viime maanantaina yliopistolla. Täällä Saksassa on yliopistoluentojen päätteeksi tapana koputtaa pöytään (eikä siis esim. taputtaa käsiä yhteen) ja maanantaina seurasin luennolla esitelmää ja ajan myötä keskittymiskyvyn herpaannuttua vaivuin lievään koomatilaan ja siitä havahduttuani oli ensireaktio alkaa lyömään esitelmän päätyttyä käsiä yhteen. Onneksi havahduin tähän ennen kuin ehdin kajauttaa ilmoille raikuvat aplodit ja yhdyin massan mukaan koputtamaan pöytää. Mutta pointtini tässä on siis se että arjen kulkiessa omalla painollaan unohdan välillä oikeasti olevani ulkomailla. Tästä saisi varmaankin koottua syvällisemmänkin pohdiskelun, mutta aivokapasiteettini on nyt aivan liian alhainen joten jääkööt se toiseen kertaan.
Iloista joulunodotusta kaikille lukikoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti